Elokuva muistoja herättävästä ajasta

Koko elokuvan teon aikana, on ollut vahva käsitys siitä, että Teit meistä kauniin on paljon enemmän kuin pelkkä bändielokuva. Ennen kaikkea se on ajankuvaus eletystä 90-luvusta. Päähenkilöt elävät huoletonta nuoruuttaan, välittämättä maan taloudellisesta tilanteesta. Asiat olisivat voineet olla toisinkin.

Teit meistä kauniin on herättänyt monille jo unohdetut muistot takaisin mieliin. Elokuvasta on helppo löytää monia yhtymäkohtia erilaisiin sen ajan elämäntilanteisiin. Muistijäljet ovat jääneet tummassa sävyssä niille, joille esimerkiksi kasvava työttömyystilanne toi suurta ahdinkoa. Pätkätöiden kanssa painivat vanhemmat eivät pysty peittämään ahdistusta lapsiltaan, ja pelko tulevaisuudesta heijastuu väkisinkin viimeistään siinä vaiheessa, kun jää Cokis-jojo saamatta taloudellisen tilanteen takia.

”Välillä mua hävettää, ettei meillä ole rahaa. Meidän autokin on tosi vanha. Jos sataa vettä ja äiti heittää meidät kouluun, on pakko pyytää jättämään kauemmas parkkipaikalta. Äiti ei usko ja ajaa välillä kiusallaan koulun ovien eteen.
Eilen osallistuttiin siskon kanssa lehden arvontaan, jossa oli palkintona uusi auto. Siihen sai laittaa itse värin, minkälaisen auton haluaa. Me valittiin sininen. Punainen auto on jotenkin vihaisen oloinen ja valkoisessa ruoste näkyy nopeammin.
Kaverit puhuivat tänään koulussa jostain suklaamuroista, joiden mukana tulee väriä vaihtava lusikka. Vitsi, se kuulosti hienolta! Tiedän, ettei äiti suostuisi ostamaan niitä muroja, elleivät sattuisi olemaan punaisella tarjouslapulla. Kävin katsomassa parasta ennen -päiväyksen, se meni pitkälle ensi vuoteen. Meille ei tällä hetkellä osteta mitään herkkuja, ellei ne satu olemaan merkittynä tarjouslapulla. Se tuntuu todella epäreilulta. Mut luulen sen liittyvän meidän vanhaan taloon. Käytiin siellä yhtenä päivänä ja nähdessäni tummien lehtien peittävän ikkunoita, huomasin, ettei siellä ole asunut kukaan meidän jälkeen. Äiti purskahti itkuun."
Päiväkirjamerkintä nimimerkillä lama-ajan lapsi

Vaikka tummistä sävyistä ja traagisista kohtaloista saadaan nostettua niskakarvat pystyyn, löytyy elokuvan luomasta muistojen aikamatkasta suunpieliä nostattaviakin hetkiä. Näistä yksi loistavimmista esimerkeistä on elokuvan avauskohtaus koulun discosta. Raptori pauhaa ja kaikki tanssilattialle rohjenneet vetävät reippaasti vaihtoaskelta kerta toisensa jälkeen. Ne olivat myös juuri niitä iltoja, joista monet saivat tarvittavan ilon ja adrenaliinin unohtaa arjen murheet. 

Kokonaisuudessaan Teit meistä kauniin vie 90-luvulla eläneet nostalgiatripille, jokaisen juuri siihen omanlaiseensa matkaan. Siihen matkaan, joka muistuttaa meitä, että uskomattomistakin lähtökohdista voi syntyä jotain suurta.

Teksti: Jasmi Kuusisto
Kuvat: Lars Johnson

tmk elokuva