Kahvilatunnelmasta älyttömiin ysäripuhelimiin

Toinen kuvausviikko heitti entistä syvemmälle ysärimeininkeihin.

Välillä tuntuu, ettei 20 vuodessa ole muuttunut monikaan asia, mutta erot huomaa nopeasti, kun katsoo esimerkiksi Pekan leipä -kahvilassa kuvattuja kohtauksia. Tunnelma on täysin erilainen ja omalla tavallaan rauhallisempi. 

Yksi paukuttaa flipperiä, toinen mutustelee berliininmunkkia ja muutamat lukevat päivän lehteä. Siis ihan sitä oikeaa paperilehteä. Vähän on eri meininki tällä hetkellä kahviloissa, kun samassa pöydässäkin istuvat porukat räpläävät hiljaa omia älypuhelimiaan ja muutama pyörii piuhojensa kanssa etsien pistokkeita.

Vielä 90-luvulla sai istua rauhassa kahvilassa, ilman kiirettä ja paineita siitä, että täytyy olla koko ajan tavoitettavissa.

Aika kotipuhelinten kanssa toi myös tietynlaista vapautta. Jos puhelimeen ei vastata, ei yksinkertaisesti olla kotona. Sait olla rauhassa pois puhelinlankojen lähettyviltä, eikä silti heti oltu tekemässä katoamisilmoitusta tai vanhemmat vaatimassa vähintään Karhu-ryhmää etsintäpartioihin.

Tosin oman kuumotuksensa toivat ne hetket, kun piti soittaa kaverille ja jännittää, ettei perheen jyrmeä isä tai puhumaan opetteleva pikkusisko vastaa perheen yhteiseen puhelimeen. 

Nekin hetket jäivät mieleen, kun juttelit bestiksen kanssa juuri siitä koulun upeimmasta tyypistä ja sun äiti koittaa aina välillä kieputtaa numerovalitsinta, eikä vaan tajua, että linja on varattu. Parhaimmassa tapauksessa kuulet pienen tirskahduksen ja huomaat, että pikkusisko on kuunnellut koko puhelun.

TMK-leffassa näkyy paljon nyt jo unholaan jäänyttä elektroniikka. Yksi muistoja herättänyt vempain on puhelinvastaaja. Saapuessaan talouteen ne toivat helpotusta ’onkohan joku koittanut soittaa’ -dilemmaan. Oli jännittävää tulla kotiin ja huomata, että punainen valo vilkkuu. Joku on soittanut ja jättänyt vielä viestin. Ne pikkukasetit olivat kyllä melko rasittavia ja aiheuttivat usein hermojen kiristystä. Kuuntelet saapunutta viestiä ja juuri kun soittaja kertoo nimensä sattuu kasetin nauhassa olemaan särö. Tai viikon ainoa viesti on tullut vastaajaan, mutta juuri sillä kertaa onkin kasetti jäänyt kelaamatta. Rauha kasettien muistolle.

Puhelinkioskien häviäminen katukuvasta on ollut surullisempaa kun kasettien vastaajasta. Vaikka ei niillä kioskeilla tainnut olla loppuaikoina muuta virkaa, kun puliukkojen sateensuoja tai teinien piirrustusten alusta, mutta hyötyä sekin.

Aluksi ne toimi vaan kolikoilla, mutta myöhemmin tuli kortilla toimivia. Niitäkin oli kahta mallia, sirulla ja magneettijuovalla. Joskus joutui etsimään pitkiäkin matkoja, että löytää just sen mallin, johon sun kortti sopii. 

Välillä käveli sellaisen ohi ja vitsi, se soi! Vilkuilua ympärille, tekeekö joku nyt jotain jäynää, uskaltaako siihen vastata. Yleensä jos vastasit, niin joku vaan ölisi jotain tai läähätti. Harvoin siellä mitään tärkeää oli. Toisin kuin leffoissa, aina niistä puheluista alkoi seikkailu. 
Etenkin pienillä paikkakunnilla ainut puhelinkopeista alkava seikkailu rajoittui ilmaisnumeroihin.

Yksi legendaarisista ilmaisnumeroista oli Omo info, jonne pystyi soittamaan ja kysymään neuvoa

pyykinpesuun liittyvissä asioissa. Sen olemassaolo ja sinne soittamisen hauskuus tosin taitaa koskettaa aika pientä osaa puhelinkoppien viimeisestä käyttöryhmästä. 

Kerran, aikana ennen Pokémoneja, Omo info vastaanotti myös muutaman akustisen laulukeikan 90-luvun lopulla. Soittaja rummutti taustalla tahtia, kun toinen lauloi heleä-äänisellä soundilla yhdessä tehtyä luomusta Voiko Omolla pestä perunoita. Tiukan kuuloinen Omo-infoilija ei ollut yhtään messissä, vaan luetteli äkäisesti puhelinkopin numeron ja sanoi puheluamme häiriköinniksi. Silloin häiriköinnin ja ajan kuluttamisen välillä kulkeva viiva oli todella häilyvä. 

Puhelimiin tulleet hankaloittivat pilapuheluita ja toivat uuden jännitysmomentin, kun koitit soittaa nokkelana Hirvikalliolle tai Naulapäälle (eikä he ikinä edes vastannut siihen toivotulla tavalla). Melko nopeasti keksittiin risuaidoista ja tietyistä numeroista koostuva yhdistelmä, joka salasi numerosi jälleen. Ainakin toivottavasti, ehkä yhdistelmän epävarmuus rajoitti hieman myös pilapuheluita.

- Jasmi Kuusisto

tmk elokuva