Se pyhin - Apulannan treenikämppä

Päivä, jolloin raotimme poikain kanssa ensimmäisen kerran kaikkein pyhintä, Sahan päiväkodin legendaariselle treenikämpän ovea, muutti meidän kaikkien elämää.
Uskaltaisin väittää näin. Se ei ole korupuhetta tai mässäilyä. Niin siinä vain kävi.

Hylätyn ja purkumääräyksen saaneen vanhan puutalon toisessa kerroksessa avasimme ruosteisen munalukon. Meitä tervehti homeen ja kuolleiden rottien haju. Yhtään rottaa emme löytäneet, mutta kasan pornolehtiä ja vhs-kasetteja kyllä. Patinoituneita vahvareita, skitsuja ja tietenkin Sipen rummun pellit hiottuina kovaan soittoon. Yhtään hurjaa vhs-iloitttelua emme sitten katsoneet, kun videonauhuria ei löytynyt! Seinät olivat tussattujen tägien ja sanoitusten peittämät. Vuosien ajan tässä huoneessa oli testosteronin voimalla teräskielistä taottu punkkia, lyriikkaa ja räitty seiniin, koska miksi ei? Sellaista on vapaus. 

Viihdyimne terskan hajuisessalinnassamme oikein hyvin. Aluksi harjoittelu oli hidasta ja hikistä, koska jokaisella oli käsissään entuudestaan tuntematon soitin. Teppo oli soittanut kitaraa ja minä puolestani rumpuja, muttei siitä paljon apua ollut. "Dreamcasting", me nauroimme. 

Soittamaan Sahalle painuimne aina kuvauspäivän jälkeen ja mikäli kuvauksia ei ollut heti aikaisin aamulla. Päivät olivat pitkiä. Aamulla ylös, kuvauksia, puoliltaöin Sahalle, treenit, nukkumaan... 
Hämmästyimme, kun soittaminen alkoi lopulta kuulostamaan musiikilta. Soitimme yhteen.
Ja minä todella nautin siitä. Tämä on ensimmäinen bändini, vaikka olimme vain elokuvabändi. Sitä fiilistä, joka siinä kopissa tiivistyi, on vaikea kuvailla.

Kuvausten jälkeenkin olemme hakanneet yhdessä biisejä silloin tällöin, vaikka Iiron on täytynyt tulla käymään Ruotsista asti. Tuntuu kuin oisin tuntenut nää häiskät skidistä asti. En ole pojille sitä koskaan kertonut, mutta voin tunnustaa, että parhaimmillaan soittaminen näiden velikultien kanssa oli parempaa kuin seksi. Ja se on paljon se.
Asenne oli maestro Wirtasen sanoin "punk as fuck".

Teksti: Tatu Sinisalo
Kuvat: Lars Johnson

tmk elokuva