Liian isot saappaat

Tuukan kanssa käymäni ensimmäisen keskustelun jälkeen oli selvää, että mulla on vielä paljon todistettavaa. 

Taas tuntui, että on tullut luvattua liikoja. Tein paljon taustatyötä Apulannasta ja nuoresta Tuukka Temosesta. Pystyin tunnistamaan tiettyjä yhtymäkohtia meidän molempien nuoruudesta, mutta ne hetket, joissa oltiin kuljettu eri polkuja, tuntuivat olevan todella kaukana toisistaan. 
Toki olin skeitannut vuosikausia, ja meidän olemuksissa oli jotain samaa hiljaista jännitettä, mutta mä en todellakaan ollut kenenkään mielestä mikään pelottava ilmestys - päinvastoin.

Tuukka Temonen - Roolianalyysi:
“Impulsiivinen ja temperamenttinen. Ei koskaan näytä pelkoaan, peruuttele, nöyrry, tai pyytele anteeksi.
Status: Skeittijengin pomo. Maine: Nuoret pelkää ja vanhemmat käskee välttelemään.”

Jos olisin tehnyt nuoresta itsestäni vastaavan, kuvaukset eivät olisi voineet olla erilaisemmat: 
“Ennalta arvattava ja rauhallinen. Näyttää helposti pelkonsa, peruuttelee, nöyrtyy ja pyytelee anteeksi. Ei pääse skeittijengiin, edes nuoret eivät pelkää ja vanhemmat käskevät ottaa mukaan leikkimään.”

Heräsi ajatus, miten helvetti mä tästä selviän.

Toisin kuin käsikirjoituksen Tuukka, olin jo nuorena vannoutunut absolutisti. Enkä ikinä tapellut. En edes silloin kun sain nyrkistä suoraan päähän. Taas täysin päinvastoin kuin tuleva roolihahmoni. 

Ja kaiken päällä kummitteli se fakta, että elokuva kertoo Apulannasta. Apulanta on bändi, jonka pitää soittaa punkkia enkä mä osannut soittaa. Tuukka osti mulle basson ja pisti perässä listan biiseistä joita haluaa meidän osaavan soittaa. 

Tiesin ainakin muutaminen muiden kanssanäyttelijöiden pyytäneen soittotunteja omien soittimiensa opetteluun, mutta oma ylpeys ei antanut periksi. Mä aioin opetella itse kaiken. Epäonnistuessa kaikki paska tietysti kaatuisi omaan niskaan, mutta se kuuluu asiaan. 
Sitäpaitsi ei se Temonenkaan missään helvetin konservatoriolla oppinut! 

Teoreettinen pohjatyö saattaakin syödä roolin kivijalan

Tapasin muut näyttelijät ensimmäisen kerran Tuukan ja Olgan farmilla Iitissä. Temoset järjestivät kotonaan ensimmäisen käsiksen läpiluvun, jonne matkustettiiin kimppakyydiillä Mimosan, Tatun ja Roopen kanssa. 

Mulla on ollut aina vaikeaa hyväksyä uudet ihmiset ympärilleni, eikä tästä kerrasta todellakaan tullut poikkeus. Jo matkalla mua alkoi vituttaa koko homma. Kukaan muu ei tietenkään ollut lukenut käsistä viittä kertaa etukäteen, joku oli vähän vilkaissut Apulanta-kirjaa ja muutamia Youtube-klippejä. Kun mä läpiluvun alussa sain kuulla, ettei Roope ole edes nähnyt vielä koko käsikirjoitusta, olin jo ihan kypsä. Tuntui, että olen täysin väärässä paikassa väärien ihmisten ympäröimänä.

Vedin tietysti täysin paskan läpiluvun, enkä voinut olla ihmettelemättä muiden näyttelijöiden näppituntumalta luomia hahmoja, jotka tuntuivat niin valmiilta kaikki. Ehkä mä olin lähestynyt tätä roolia jotenkin väärästä suunnasta?

Tiesin Suomen elokuva-alasta jo ennestään sen verran, ettei kukaan tulisi tekemään työtä puolestani. Olisin oman työni summa, hyvässä ja pahassa. Tein listan asioista, joita voin harjoitella kotona Ruotsissa ennen kuvauksia. 

Ainakin kaikki teoreettinen pohjatyö oli mahdollista paikasta riippumatta, joten jatkoin siitä mihin olin koekuvauksissa jäänyt käsikirjoituksen ja omien kohtausten “pureskelussa”. 

Mutta läpiluvusta oli myös herännyt ajatus tekemisestä: Tuukkaa pitäisi luoda konkreettisemmin, eikä pelkällä loputtomalla tekstin analysoinnilla. Aloin lukemaan kohtauksia ääneen kotona. Enkä pelkästään omia vuorosanojani vaan kaikkien muidenkin. Teki hyvää kuulla ja luoda erilaisia hahmoja samalla, kun kokosi sitä isompaa palapeliä, josta roolihahmo lopulta muodostuu. Ääneen tekeminen auttoi myös herättelemään ja selkeyttämään omaa näyttelemistäni, jonka kanssa olin ollut pulassa niin koekuvissa kuin läpiluvussakin. 

Ennen kuvauksia tehtiin vielä testikuvat Optiparilla liittyen monikameratekniikkaan. jota leffassa tultaisiin käyttämään. Pääsin nyt jo toista kertaa saman kohtauksen pariin, jonka olin ensimmäisen kerran kuvannut kotona puhelimella. Se oli ainoa koekuvaus, jonka jälkeen olin saanut Tuukalta hyväksyvän kommentin. Sama kävi tälläkin kertaa. Onnistuimme Tepon kanssa hyvin, ja jotenkin tuntui, että tullaan hyvin toimeen myös jatkossa. Olin löytänyt jotain uutta hahmooni. Olin siis oikeilla jäljillä. Vielä kun illan päätteeksi sain vetää Tatua turpaan kolmelle kameralle samaan aikaan, tuntui että saatan sittenkin täyttää ne Tuukan rooliin vaadittavat jättisuuret saappaat.

Kuvausten alkuun mennessä olin jo selkeästi saavuttanut jotain Tuukkamaista: En voinut sietää Antti Lautalaa näyttelevää Roopea, Mandya esittävä Mimosa oli mulle kuin oma ärsyttävä pikkusiskoni ja Toni Wirtasta näyttelevän Tatun mielestä olin täysi kusipää. 

Pystyin vihdoin nukkumaan yöni kunnolla.
 

Teksti: Iiro Panula
Kuvat: Lars Johnson

tmk elokuva